Väritekniikoista

Värien aistimiseksi tarvitaan valoa, joka heijastuu tarkastelukohteista silmäämme. Värien aistiminen on kyky erottaa eri värisävyt toisistaan, siis kyky erottaa silmään tulevan valon eri aallonpituuksien vaihtelut. Valoihin perustuvasta värienmuodostuksesta käytetään nimitystä additiivinen eli lisäävä värinmuodostus.

Additiivinen eli lisäävä värinmuodostus

Additiivisen värinmuodostuksen perusvärit ovat sininen, vihreä ja punainen. Tämän väristen valoheijastusten eri voimakkuuksien sekoitussuhteet saavat aikaan kaikki mahdolliset värilliset ja neutraalit vaikutelmat. Kun kaikkia näitä kolmea valoheijastusta on suurin mahdollinen määrä yhdessä, aistimme valkoisen värin.

Esimerkiksi televisioissa, näyttöpäätteissä ja skannereissa käytetään additiivista värinmuodostusta. Jos katselee televisiota oikein läheltä, erottaa siinä erilliset siniset, vihreät ja punaiset kuvapisteet.

RGB (red-green-blue) -värit ovat näin ollen valolla aikaansaatavia värejä. Jotta nämä valoaistimukset saataisiin myös painetuiksi paperille, on RGB-värit muutettava vastaväreiksi eli nelivärisarjan väreiksi. Tarvitaan subtraktiivista eli vähentävää värinmuodostusta.

Subtraktiivinen eli vähentävä värinmuodostus

Subtraktiivisessa värinmuodostuksessa väriaineet (esim. painovärit) vähentävät valonlähteen lähettämästä valosta eri aallonpituusalueita imemällä niitä itseensä ja heijastavat sitten jäljelle jääneet silmäämme. Siksi esim. painovärillä väritetystä pinnasta heijastuvan valon koostumus on erilainen kuin sitä valaisevan valkoisen valonlähteen ja väritetty pinta näyttää siksi värilliseltä. Esimerkiksi keltainen painettu väri syntyy siten, että valkoisen värin sisältämä sininen aallonpituus imeytyy painoväriin eikä heijastu katsojan silmään. Jäljelle jäävät vihreä ja punainen valo heijastuvat verkkokalvolle ja niiden sekoittuminen aistitaan lopulta aivoissa keltaisena.

Subtraktiivisen värinmuodostuksen perusvärit ovat syaani, magenta ja keltainen (cyan, magenta, yellow, CMY). Painettaessa kaikki kolme perusväriä päällekkäin on tuloksena periaatteessa musta. Koska perusvärit eivät kuitenkaan käytännössä ole aivan puhtaita, on päällepainatuksen lopputulos ennemminkin rusehtava kuin musta. Niinpä lisänä käytetään mustaa painoväriä (K=Keycolor). Se lisää painokuvan tummien sävyjen eroja sekä painokuvan sävyalaa. Mustaa väriä käytetään myös korvaamaan muita värejä. Tällöin säästetään värien käytössä, eikä tarvitse painaa niin montaa väriä päällekkäin.

Pantone- eli spottivärit

Pantone Matching System –värijärjestelmä, PMS, on kehittynyt standardiksi painettavien värisävyjen määrittelyssä. PMS on erinomainen järjestelmä määrittelemään ns. spottivärejä eli lisävärejä tai koristevärejä. Kaikki PMS-sarjan värit koostuvat värisekoituksista, ja PMS-värikarttaa voidaan pitää värisekoitusten reseptikirjana.

PMS-värit ovat oiva keino käyttää väriä julkaisussa tehosteena. Mustan ja lisävärin yhdistelmällä saadaan aikaan hyvinkin värikäs ja tyylikäs vaikutelma.

Neliväripainatuksessa PMS-värien heikkous on siinä, että sekoitettujen värien joukossa on lähes puolet värejä, joita on mahdotonta painaa nelivärisarjalla. Usein on kuitenkin järkevää ja kustannussyistä pakkokin painaa PMS-sävyjä neliväriprosessissa. Jos työssä on sekä nelivärikuvia että vaikkapa spottivärillä määritetty liikemerkki (logo), kannattaa myös liikemerkki muuttaa neliväriseksi. Tällöin on kuitenkin varauduttava siihen, ettei merkkiä pystytä painamaan tismalleen oikean väriseksi.

PMS-värien muuntaminen CMYK–prosessiväreiksi onnistuu parhaiten vertailemalla PMS-karttaa ja nelivärisarjalla painettua värikarttaa ja valitsemalla toisiaan vastaavat värisävyt silmämääräisesti. Mikäli tämä tehtävä annetaan tietokoneelle, saadaan parhaassakin tapauksessa värimuunnos amerikkalaisten SWOP-värien mukaan, jotka ovat oletusasetuksena tietokoneessa. Eri tietokoneohjelmat suorittavat myös tämän käännöksen eri tavalla. Joissakin PMS-värikartoissa esiintyvät rinnakkain PMS-sävyt ja niiden prosessivärein määritellyt rasteriarvot, mutta nämäkin arvot perustuvat yleensä amerikkalaisiin väreihin.

Päällepainatus ja altapoistot

Kuvioiden, taulukoiden ja muiden kuvaelementtien kohdalla törmätään usein tilanteeseen, jossa ohuita elementtejä, kuten tekstiä tai viivoja, on värillisellä pohjalla. On tärkeää, että pohjaväri tulostuu myös pienten elementtien alle, jotta vältetään painovaiheessa mahdollisten kohdistusvirheiden aiheuttamat valkoisen paperin pilkistykset elementin ja väripinnan rajakohdassa. Tälläiset irvistykset ovat kiusallisia, sillä ne näkyvät selvästi eritoten tummissa pinnoissa. Tätä elementtien tulostusta pohjavärin päälle sanotaan päällepainatukseksi (overprint).

Päällepainatuksen vastakkainen toiminto on altapoisto. Altapoisto on tärkeää silloin, kun käytetään PMS-värejä jonkun muun värin kanssa, tai jos painetaan suuria elementtejä värilliselle pohjalle. Altapoistossa elementin alle ei tulosteta taustaväriä.

PMS-värejä ei voida painaa värilliselle pohjalle niin, että väri säilyisi oikeanlaisena, sillä painoväri on läpikuultavaa ja alla oleva taustaväri vaikuttaa PMS-värin sävyyn. Pohjaväri elementin alla vaikuttaa päälle painettavien värien sävyihin, joten tarvitaan altapoisto. Altapoistojen tekemättä jättäminen aiheuttaa myös ongelmia painossa, sillä yli tarpeen käytetty väri ei aina kuivu riittävän nopeasti, jolloin painetut arkit tuhriintuvat helposti. Liika värin käyttö on myös tuhlausta jo pelkästään painokustannuksia ajatellen.

Jotta altapoisto ei aiheuttaisi elementtien rajapinnoissa irvistyksiä, täytyy altapoiston yhteydessä elementeille määrätä lihotus, ”trapping”. Lihotuksessa taustan väriä levitetään reunoista elementtien alle, jolloin vältytään irvistyksiltä. Useimmiten grafiikkaohjelmissa on altapoistoasetukset oletusarvoina päällä, tosin lihotuksia saatetaan joutua tilanteesta riippuen säätämään.

Väriavaruuksista

Ihmissilmän, monitorien, skannereiden ja digitaalikameroiden käyttämä RGB-väriavaruus poikkeaa hyvin paljon painoissa ja tulostimissa käytettävästä CMYK-väriavaruudesta. RGB-avaruudessa käsitellään valoa ja sen tiettyjen värikomponenttien suhdetta toisiinsa, kun taas CMYK-värimaailmassa käsitellään valoa suodattavien painovärien suhteita.

RGB-väriesitystapa ei määrittele värejä yksiselitteisesti, sillä RGB-väriesitys perustuu siihen, että väriavaruuden ääripäät ovat täysin valoton ja täysin valaistu, teoriassa äärettömän kirkas piste. Käytännön elämässä tällaista tilannetta ei kuitenkaan ole, sillä laitteiden väriominaisuudet ovat hyvin vaihtelevia. Sama väri saattaa näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen laitteesta ja sen ominaisuuksista. Värinhallinnalla tätä tilannetta pystytään korjaamaan, kun tiedetään jokaisen käytettävän laitteen ominaisuudet.

Värinhallinta

Värinhallinta tarkoittaa eri väriavaruuksien ja erilaisten värejä toistavien laitteiden yhteensovittamista ja niiden erojen kompensointia niin, että prosessin joka vaiheessa työ näyttää mahdollisimman oikealta värien suhteen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ruudulla näkyvät ainoastaan ne värit, jotka voidaan toteuttaa myös painossa.

Yleisin tapa toteuttaa laajamittaista värinhallintaa on ICC-profiileihin perustuva värinhallinta, jossa jokainen tuotantoprosessiin osallistuva värilaite kalibroidaan ja profiloidaan.

Profilointi tarkoittaa sitä, että laitteen värintoisto-ominaisuudet selvitetään mittaamalla. Profiilin avulla tiedetään, miten mikin laite toistaa kunkin värin. Tätä tietoa hyväksikäyttäen voidaan muokata kuvan väritietoa niin, että värintoisto saadaan vakioitua läpi koko prosessin.

Käytännössä värinhallinnan toteutus on hyvin suuri projekti, joka vaatii kaikkien käytettävien laitteiden kalibrointia, vakiointia ja profilointia aina monitoreista painokoneisiin. Lisäksi on huomioitava esimerkiksi painopaperin vaikutukset väreihin. Tänä päivänä useat ohjelmat osaavat hyödyntää ICC-profiileja, mutta on paljon ohjelmia, joilla värinhallinnan toteuttaminen on hankalaa.